Hallin siivousta ja väliseinien purkua

2019.11.03 Sunnuntai, Hallin siivousta ja väliseinien purkua.

Hyvin nukutun ja levätyn yön jälkeen sitä oltiin taasen intoa täynnä päivän uusiin askareisiin. Ensiksi kuitenkin aamulenkille Caran ja Nitan kanssa. Raikas pakkasilma pistää aivosolut liikkeelle ja muutenkin luonto on elementti, jossa voi koota ajatuksia ja rauhoittua. Olin sopinut Juhan, Matiaksen ja Samulin kanssa, että tavataan tallilla klo 11:00.


Päivän teemana oli ikkunoiden poistaminen asiakaspisteestä, muutaman kevyen väliseinän purku ja romujen siirtäminen pihalle siirtolavaa odottamaan. Ikkunan poisto tulee mahdollistamaan suoran näköyhteyden hallin myyntitiloihin ja kahvin/virvoitusjuomien myynnin niitä kaipaaville. Talkooporukka ei ollut vielä paikalle saapunut ja aloittelin yksin päivän urakkaa. Sitten vaan tuumasta toimeen – ajattelin. Lasit olivat karmeissa kiinni listoilla. Lasi oli laitettu lepäämään vapaasti karmin ja listan väliin. Kolme ensimmäistä listaa lähti irti ongelmitta ja siirryin neljännen, eli viimeisen listan pariin. Lista lähti karmeista helposti irti ja käännyin laittamaan listaa pöydälle, kun se sitten tapahtui. Selän takaa kuului hirveä helinä ja käännyin katsomaan mitä tapahtui. Meni sitten lasi tippumaan maahan ja koko asiakaspiste oli täynnä pientä lasinsirua. Muutama ärräpää tuossa tuli sitten lausuttua ja mietittyä, että pitikin yksin aloittaa lasien irrotus. ”Sirpaleet tuottavat onnea, lasinsirpaleet kyyneleitä” sanoo suomalainen sanonta. Olisipa tuo onni ja kyyneleet edes jonkinlaisessa sopusoinnussa keskenään, ajattelin.


Talkooporukka saapuikin sovittuna ajankohtana klo 11:00 ja loput lasit saatiin irti ehjänä. Seuraava projekti oli sitten muutaman kevyen väliseinän purkaminen, jotta asiakkaiden kulku olisi helpompaa ja pystyisin helpommin valvomaan tilaa mm. mahdollisten varkauksien varalta. Samuli rakennusalan ammattilaisena otti ohjat käsiin ja katseli, mitä on turvallista purkaa, ettei ylhäällä olevat rakenteet tule niskaan. Matias ja Juha astuivat tämän jälkeen kuvioihin ja tekivät ohjeiden mukaisesti purkutyön. Olin aikaisemmin ajatellut, että seinien avartamiset veisivät aikaa enemmänkin, mutta tuo onnistuikin melko vaivattomasti.


Päivän viimeinen suunniteltu urakka oli kaiken roinan siirtäminen ulos odottamaan siirtolavaa. Ei voi sanoin kuvata sitä pölymäärää, mikä lähti liikkeelle tavaroita liikuteltaessa. Onneksi olin tuonut mukanani muutamia hengityssuojaimia, jotta kaikki ilmassa leijuva pöly ei ole meidän keuhkoissa. Suodatinnaamarit olivat mallia ”Biltema” ja toivottavasti nuo edes jotenkin estävät pölyn hengittämisen, kävi mielessä. Romut siirtyivätkin melko nopeasti isojen ovien kautta pihamaalle ja päivän urakka alkaisi olla siis taputeltu.


Juha siivosi vielä paikalta löytyneeltä lastalla pienemmät rojut lattioilta ja tästä olisi sitten hyvä jatkaa siivouksen suunnitteluun. Tarkastelimme lopuksi ennen poislähtöä vielä ylhäällä olevia loisteputkirivejä, kaapelihyllyjä ja seiniä selvittääksemme, miten raskasta imurikalustoa pölyn imurointi tulisi vaatimaan. Tulimme kaikki samaan tulokseen – imurointikalusto pitää on ”tosi heavya”.
Sitten taasen Fordin keula kohti Vaajakoskea ja saunaan. Olo oli kuin olisi työskennellyt päivän hiilikaivoksella – kaikki oli hienojakoisen pölyn peitossa. Saunassa Cara-setterini kanssa sitten mietittiin päivän tapahtumia ja mitä seuraavana on vuorossa. Se noissa karvaisissa ystävissä on hienoa, että ne jaksavat kuunnella tunnista toiseen ilman keskeytyksiä – murahtavat tai huokaisevat vain välillä tyytyväisyyttään. Nukkumaan mennessä ajatuksissa kävi vielä talkoolaisten antama suuri apu. Paikalle on tultu tekemään töitä, eikä kahvittelemaan ja maailmaa parantamaan. Suuri kiitos Juhalle, Matiakselle ja Samulille. Poissulkematta tietenkään omaa emäntää. Ilman teitä tämä uusi työpaikkani ja haaveeni tuskin koskaan toteutuisi. Hienoa, että vielä tänäkin päivänä voi vaihtaa palveluja ystävien kanssa keskenään ilman eurojen liikuttamista.

2019.11.05 Tiistai, Siivouksen suunnittelu


Seuraava askel projektin eteenpäin viemisessä olisi siivous. Pakollisten aamutoimien jälkeen suuntasin taasen Fordin keulan kohti Ahjokatu 7:ää – tulevaa kustannuspaikkaa. Olen aiemminkin jo todennut, että halli ja asiakaspiste vaativat todella perusteellisen siivouksen ennen toiminnan alkamista. Tämän jälkeenkin tila on vielä sopivan karski ja äijämäinen. Kävin katsomassa ennen vuokrasopimuksen tekoa muutaman sadan metrin päässä toista vastaavankokoista toimitilaa. Tuohon oli juuri tehty täydellinen remontti lattiasta kattoon ja tila oli luonteeltaan kuin sairaalan steriili leikkaussali. Paikkojen vuokrahinta/m² oli kummassakin tilassa samaa luokkaa. Moni olisi todennäköisesti valinnut tuon steriilin, puhtaan toimitilan, mutta tuossa ei ollut sitä määrätyn laista karismaattisuutta ja luonnetta mitä minä hain, kaipasin ja haluan tarjota äijille.


Ensimmäisenä olisi vuorossa loisteputkirivien, ilmastointiputkien, kaapelihyllyjen ja lattian imurointi. Katsoin pikaisesti vieressä olevan konevuokraamo Vatupassin sivuilta, millaista ja mikä hintaista kalustoa heillä olisi vuokrattavissa. Paikalle pitää hankkia ainakin suuritehoinen teollisuusimuri ja jonkinasteiset liikuteltavat rakennustelineet – halli kun on 5 – 6 metriä korkea. Mielessä kävi myös, että paikalle tarvitaan varmasti myös suuritehoinen ilmanpuhdistin. Pöly kun varmasti lähtee liikkeelle, kun paikkoja aletaan puhdistaa.
Remontin yhteydessä on tarkoitus myös maalata hallin sisäseinät valkoisiksi. Seinät ovat tälläkin hetkellä jonkinasteiset valkoiset, mutta joo – maalin päällä kun tällä hetkellä lepää pieni pölykerros ja muut normaalit autonkorjaustouhussa käytetyt kemikaaliroiskeet. Kävin mielessäni läpi, mitä noiden seinäpintojen kanssa oikein tehdään ja pikaisen analysoinnin jälkeen tuumasin – ”Piece of Cake”.
Päivän muut kiireet alkoivat muutaman tunnin suunnittelun jälkeen kutsua ja oli taasen aika suunnata Fordin keula kohti Vaajakoskea. Radio Rock sylki hienoa heavy-klassikkoa ulos kaiuttimista ja pikkuinen hymy suupielillä mietin, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

2019.11.06 Keskiviikko, Pöytärivistöjen suunnittelua ja materiaalien määrien laskemista


Taasen oli hyvin levätyn yön ja pakollisten aamukuvioiden jälkeen aika siirtyä tulevalle kustannuspaikalle. Pakkasta oli -7º astetta ja pienoinen koillistuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Päästyäni paikalle, ajattelin aloittaa päivän kahvilla ja pöydällä lojuneella edellispäiväsellä munkilla. Ensimmäiseksi kuitenkin Spotify puhelimesta päälle ja Beast in Black soimaan taustalle. Siinä tovin kahvittelin ja ihmettelin, miten voi tuntua vieläkin niin kylmälle, vaikka istun tuolissa talvitakki päällä. Olin tuonut edellisenä päivänä paikalle digitaalisen sääaseman ja mitä, hallissa oli kokonaista +8º lämmintä. Olihan tuo onneksi plussaa mutta kuitenkin. Pikaisesti kävi mielessä, millainen lämpötila hallissa on, kun ulkona on -30º pakkasta. Kävin pikaisesti läpi hallin kaikki vesikiertoisten pattereiden termostaatit ja ne olivat täysin avattuina. Jaa että silleen, mitäs nyt – mietin. Pilkkihaalari päälläkö sitä sitten tulevaisuudessa kustannuspaikalla istutaan. Sitten vaan luuria käteen ja soittamaan vuokranantajalle. Sain vuokranantajan heti langan päähän ja hän ilmoitti hankkivansa heti huoltokaverin asiaa selvittämään ja tutkimaan. Samalla kerroin, että hän voi hankkia pihalle sovitun kuormalavan, jotta roinat saadaan hallin seinän vierestä pois ja yleisilmeestä saadaan näin siistimpi.


Sitten sorvin ääreen. Päivän agenda oli laskea puutavaran määrä tulevia vuokrapöytiä varten. Olin muutamaa päivää aikaisemmin ostanut viereisestä Lidlin Pop-Up -Outlet myymälästä laseretäisyysmittarin hintaan 9,90 €. Nyt sekin pääsisi tekemään sitä, mihin se oli suunniteltu ja tehty. Mittarilla saikin todella nopeasti ja helposti mitattua hallin kriittiset mitat. Sitten vaan ruutupaperia esille, kynä käteen ja laskemaan. Koska ympäristö rakennetaan karskiksi ja äijämäiseksi, valitsin materiaaliksi vajaasärmäisen puutavaran. Muutama tikku sormessa silloin tällöin kasvattaa luonnetta ja kipukynnystä. Hetken ajan luonnostelin mahdollisia pöytämalleja ja lopputulema oli, että puutavaraa kilpailutan seuraavasti: runkomateriaali 48×48 mm 1350 metriä, hyllykannattimet 25×50 mm 600 metriä ja hyllyt 22×100 mm 2700 metriä. Mielessä kävi pikaisesti, tuleekohan hallista tarpeeksi äijämäinen, myyntipöydät kun ”kiiltävät uutuuttaan” eikä niissä ole öljyläikkiä ja muita käytön jälkiä.


No nyt on saatu sitten tehtyä päivän suunniteltu urakka. Mitäs seuraavaksi. Istahdin kulahtaneeseen toimistotuoliin juomaan kupposen kahvia Lidlistä hakemani pullan kera. Silmäillessäni ympärille, katseeni osui Matiaksen tuomaan Philips Saeco Minuto -kahvikoneeseen. Olin joskus Matiakselle maininnut, että voin tutkia, mikä laitetta riivaa, kun papujen jauhatuspuoli laitteessa takkusi. Pikaisesti katsoin hallilla käytettävissä olevan työkalureservin ja aloin raa’asti laitetta purkamaan. Laitteen pienet torx-ruuvit aukenivat vaivatta ja vaivihkaa laite oli pöydällä osina.
KAHVI 1-4 KUVAT


Tarpeeksi laitetta purettuani, huomasin muutaman kahvinpavun jumittavan laitteen toimintaa. Ei muuta kuin paineilmakompressori esille ja laitetta puhdistamaan. Puhdistuksen jälkeen jätin suosiolla laitteen kokoamisen seuraavaksi kerraksi koska +8º asteen lämpötila hallissa ei ole oikein optimi istumatyölle. Sormet olivat jo sen verran jäykät ja kohmeessa, että kasaaminen ja pienten ruuvien kanssa tulisi vain ongelmia. Sitten vain kahvinkeitin pois seinästä, valot sammuksiin, ovi visusti lukkoon ja kohti seuraavia seikkailuja. Eli tässä tapauksessa koirien lenkitys ja nettisisällön miettimistä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *