asiakaspalvelutiski1

Tästä se alkaa – Klasun Äijäkirppiksen tarina

2019.11.02 Lauantai, Avaimet Autopalen vanhaan korjaamohalliin on saatu ja päästään työn touhuun.


Vuokrasopimus on nyt sitten allekirjoitettu ja kohteen avaimet noudettu. Tästä se sitten alkaa. Klasun Äijäkirppiksen tarina. Pienessä mielessä en ole vielä kokonaan sisäistänyt, mihin olen ryhtynyt ja ryhtymässä. Jätän taakseni 30-vuotisen uran ja koulutuksen tietoliikenteen parissa. Aikansa kutakin sanoo suomalainen sananlaskukin. No ainakin osaan laittaa nettiyhteyden toimimaan. Lohtu se on tuokin.

Sitten vaan Fordin keula kohti Seppälää ja Ahjokatu 7:ää. Tutustumaan tarkemmin uuteen, tulevaan työpaikkaan. Ovesta sisään astuessa näkee, tuntee ja haistaa, että täällä sitä on tehty niitä oikeita töitä. Hiki on virrannut ja kädet ovat olleet kyynärpäitä myöten öljyssä. Täällä on kiroiltu, parannettu maailmaa ja hankittu leipää pöytään.

Ensimmäisenä heti sisäänkäynnin jälkeen vastaan tulee vanha asiakaspalvelutiski. Tiskistä näkee heti, että sitä ei ole rakennettu tällä vuosituhannella. Liekö edes siivottu tällä vuosituhannella. Varovasti sormenpäällä vetäisin ja katsoin, minkälainen ura pölynpeittämään tiskiin tulee. Pölyn keskeltä avautui yllätykseksi puukuvioinen laminaattilevy. Great, excellent, marvelous – ajattelin. Varovasti ja uteliaana siirsin katsetta sitten seinille ja ikkunoihin, joista avautuu näköyhteys korjaamohallin puolelle. Suu loksahti auki ja mielessä pyöri tuhat ja yksi asiaa. No tämä ei ole se siisti avokonttori, jossa istutaan suorat housut jalassa ja pikkutakki päällä – mihin olen edellisissä tehtävissä tottunut. Tätähän olen juuri hakenut. Sopivan karskia ja äijämäistä tilaa, jossa voin olla juuri sellainen, kuin itse haluan. Samalla mieleen tuli myös vuokraisännän reilu vastaantulo eri asioissa sopimusta tehtäessä.

asiakaspalvelutiskikirppari


Asiakasaulasta siirrytään suoraan avoimeen vajaan 400 m² korjaamohalliin. Tähän tilaan tulee sitten ne kaikki asiakaspöydät ja lavapaikat. Tila olisi se, mistä minä hankin tulevaisuudessa leipää pöytään. Mielessä kävi pikaisesti, että tuohon ”tuotantovaiheeseen” menee tovi jos toinen. Lattiaan on maalattu keltaisilla viivoilla autojen korjaus- ja huoltopaikat ja paikalta on viety pois kaikki autonosturit. Poikkeuksena keskellä lattiaa pönöttää yksi suuri hydrauliikkasylinteri, joka on rakennettu suoraan lattiavaluun. Sylinteri on jätetty vajaan metrin korkeuteen ja mietin, miten tuon saisi laskettua lattiatasoon, että suunnittelemani myyntipöydät saadaan tälle kohtaa rakennettua. Siirryn katsomaan seinän viereen hydrauliikkapumpun säätökahvaa. Ajatuksena olisi, että kahvaa vääntämällä nosturi laskeutuisi lattian tasoon ja homma olisi bueno. Virtakytkimestä virta päälle laitteeseen ja sitten systeemiä kokeilemaan. Säätökahva ei reagoi mihinkään ja seuraavaksi seuraamaan paksuja sähköjohtoja ja vikaa etsimään. En montaa askelta eteenpäin päässyt, kun huomasin, että Mora-puukko tai sivuleikkurit on ollut töissä. Syöttö on vedetty poikki.

nosturi


Sitten katse siirtyi kaikkeen lattialla olevaan roinaan. Sitä oli ja paljon. Vuokraisännän kanssa sovittiin, että hän hommaa pihaan siirtolavan ja kuskaa roinat sitten Mustankorkealle. Tunne oli kuin pikkulapsella karkkikaupassa, kun pääsi penkomaan ja katsomaan, onko roinan joukossa jotain aarteita. Toisen romu kun on toisen aarre. Suurin osa oli kuitenkin kaatopaikkatavaraa, mutta joukosta löytyi myös jotain käyttökelpoistakin.

Emäntä lupautui siivoamaan paikan saniteettitilat sillä aikaa, kun minä tarkistelin toimisto- ja hallitilaa. Ovelta tilaan pikaisesti kurkkasin ja olin todella onnellinen emännän avusta. WC- ja suihkutila ei hetkeen aikaan ollut nähnyt naisen hellää kosketusta. Emäntä suuntasi sitten tien toisella puolella olevaan Lidliin ja toi tullessaan kassillisen erilaisia pulloja ja purkkeja. Ja sitten ei muuta kuin töihin. Eihän tuosta enää mitään asuntomessukohteen WC:tä saanut, mutta sai emäntä kuitenkin tilat sellaisiksi, että sinne vieraankin kehtaa päästää.

kirppariwc


Pikaisen inventaarion, jutustelun ja pullakahvien jälkeen ilta olikin jo sen verran pitkällä, että Fordin keula kohti Vaajakoskea ja saunaa. Saunassa istuessani ajatukset pyörivät uuden työpaikan ympärillä. Olo oli rauhallinen ja huojentunut. Pitkästä aikaa oli onnellinen olo. Oli syy herätä seuraavana aamuna ja pääsi luomaan jotain omaa. Hyvä tuosta tulee ja tästähän olen aina haaveillut – työ ja harrastus saman katon alla.


Sitten vaan unien kautta kohti uusia seikkailuja – suunnittelemaan seuraavan päivän agendaa ja unelmoimaan tulevasta. Hetken päästä tunnen pientä liikettä jalkojeni vieressä ja laumamme kastanjanruskeat irlanninsetteriystäväni Cara ja Nita ovat tulleet isännän viereen nukkumaan ja varmistamaan, että en karkaa mihinkään ja olen paikalla aamulenkin aikaan. Sitten silmät vaipuivat väkisin kiinni.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *