KLASUN ÄIJÄKIRPPIKSEN TARINA

Man Cave

Varmasti jokaisella miehellä on jonkinlainen oma ”Man Cave”, johon voi paeta joko harrastamaan jotain tai muuten miettimään elämän syntyjä syviä. Oli se sitten autotalli, varasto tai jokin siihen tarkoitettu pieni nurkkaus, jossa voi rauhoittua tekemään vain ja ainoastaan sitä jotain omaa ja olla rauhassa ulkopuoliselta hälyltä. Itselläni tuo on ollut autotalli, joka on sisustettu omien harrastuksien pohjalta. 

Moposta se kaikki alkoi

Ensimmäisen mopedin sain alle 10-vuotiaana 70-luvulla. Tuo oli 60-luvun Tunturi Sport ja muistelen vieläkin kaiholla, miten hieno vehje tuo oli. Tunturit olivat se minun juttu ja Solifereihin en sormellanikaan koskaan koskenut. Oliko tuo jotain murrosiän kapinaa vai mitä, sitä en osaa sanoa. Noista ajoista lähtien on kaikki polttoaineilla toimivat laitteet olleet lähellä sydäntä. Ajokortti-iässä pihaa koristivat 70- ja 80-luvun Taunukset ja Cortinat. Oli ne vaan hienoja vehkeitä ja aikoja. Noissa ei tarvinnut miettiä, montako sataa silloista markkaa menee, jos jokin vikavalo syttyy kojelautaan. Käytössä kun oli vain perinteiset öljynpaineen ja latauksen merkkivalot. Pitihän sitä nuoruudessa omistaa myös punainen takamoottorillinen urheiluauto. Tuo oli 70-luvun lopun Skoda 120 L. Hieno peli tuokin.

Olen onneksi päässyt likaamaan käteni myös vanhemmalla iällä, kun pojillani on ollut jos jonkinlaista ja kuntoista kulkupeliä. Sitä on aivan eri planeetalla, kun pääsee tekemään käsillä jotain. Tuota tunnetta on vaikea selittää ja joka äijä varmasti tuon tunteen tietää. Tällä hetkellä minulla on työn alla 80-luvun ”oikea ja alkuperäinen” Honda Monkey, joka olisi tarkoitus entisöidä ja museokatsastaa. 

Kiinnostus elektroniikkaan

Toinen pitkän ajan harrastukseni on ollut elektroniikka. Muistan vieläkin hyvin, kun vanhin poikani syntyi ja rakensin 90-luvun alussa FM-taajuuksilla toimivan itkuhälyttimen. Kaupallisia versioita noista ei tuolloin vielä ollut tarjolla. Rakennusvaiheessa ei tullut tarkemmin selvitettyä itkuhälyttimen lähetystehoa ja viereisen talon asukas ihmetteli lasten leikkipaikalla, että mikähän kanava tuo on, mistä lasten ääntä ja itkua kuuluu. Omassa hiljaisuudessa piti sitten lopettaa tuon käyttö. Vielä tänä päivänäkin pyrin korjaamaan kaiken, mikä korjattavissa on. Nykyään vain tuo laitteiden pintaliitostekniikka hidastaa ja vaikeuttaa korjaamista. No pelkkä laitteiden tutkiminen ja purkaminenkin antaa jonkinlaisen euforian ja ainahan sitä oppii jotain uutta.

Äijäkirppiksen vetäjäksi

No miten minä päädyin sitten lopulta yrittäjäksi ja hankkimaan jokapäiväisen leivän ehkä vaikeimman kautta. Minulla kun ei ole alan koulutusta eikä kokemusta yrittäjyydestä. Kaikki koulutukseni ja työkokemukseni liittyvät tietoverkkoihin ja niiden päällä oleviin palveluihin. Reilut 30 vuotta noiden asioiden kanssa tein työuraa. Aloittelin asentajana ja loppuvaiheessa toimin teleoperaattorilla palvelupäällikkönä nimetyille yritysasiakkaille ja valtionhallinnon virastoille. Ajan saatossa, kun on sitä ikääkin siunaantunut mittariin, on pitkään käynyt mielessä, miten sitä saisi harrastukset ja työn yhdistettyä. Emäntä, joka tässä yhteydessä tarkoittaa meidän huushollin auktoriteettia omaavaa naista, heitti kerran ajatuksen äijäkirppiksen avaamisesta. Pitkään asiaa olen pienessä pääkopassani miettinyt ja kaikenlaisia laskelmia tehnyt. Insinööri kun olen, niin numerot ja faktat ohjaavat melko vahvasti elämän eteenpäinmenoa. Numerot kun eivät valehtele, jos ne oikein kaavoihin sijoittaa ja osaa ne oikein tulkita. Laskelmien lisäksi kiehtova ajatus oli se, että äijäkirppiksellä on mahdollisuus tehdä itsekin löytöjä omiin projekteihin. Äijäkirppiksellä pääsee myös keskustelemaan ja jakaman ajatuksia eri alojen harrastajien kanssa ja toivottavasti ihmiset ottavat paikan jonkinlaiseksi kohtauspaikaksi. Onneksi näitä retro- ja vintage-henkisiä ihmisiä on vielä olemassa ja kaiken ei tarvitse olla aina uutta. Summasin sitten pitkän mietinnän lopuksi Klasun Äijäkirppiksen huonot ja hyvät puolet ja kuuntelin emännän ohjeet, mietteet ja ajatukset. Lopputuloksena sitä ollaan sitten Äijä Kirppiksen omistaja ja vetäjä. Kirppiksen tarinaa voit seurata blogissani.